ROTUESITTELY

 

Saksassa alettiin jalostaa pinsereitä ja snautsereita nykyiseen muotoonsa 1870-luvun lopulla. Tällöin syntyi pinserien pentueissa kääpiökokoisia yksilöitä, joita kuitenkin pidettiin liian pieninä tehokkaiksi rottakoiriksi ja siksi ne yleensä lopetettiin. Eloon jätetyt yksilöt osoittautuivat kuitenkin terveiksi ja lisääntymiskelpoisiksi ja vähitellen huomattiin, että ne olivat paitsi erittäin elinvoimaisia myös vilkkaita ja hauskoja seurakoiria. Alunperin rodussa on ollut useita värimuunnoksia, mutta niistä on ajan kuluessa kehitetty nykyinen saksanhirvenpunaisesta punaruskeaan ja tummanpunaruskeaan oleva yksivärinen sekä musta ruskein värimerkein oleva koira. Yksityiskohtainen rotumääritelmä julkaistiin Saksassa vuonna 1906 ja nykyään rotu onkin suosittu ympäri maailmaa.

Suomeen rotu on tullut jo 1920-luvulla, mutta varsinainen kasvatus on alkanut vasta 1950-luvulla. Kääpiöpinsereitä rekisteröidään vuosittain noin 500. Vuonna 2006 tehtiin rekisteröintiennätys 656 kääpiöpinseriä. Rotu on nykyään lähinnä seurakoira, mutta aktiivisuutensa vuoksi kiinnostus toko- ja etenkin agilityharrastusta kohtaan on lisääntynyt rodun harrastajien parissa. Oma rotukerho kääpiöpinsereille, Suomen Kääpiöpinserit ry, on perustettu vuonna 1997.

Olemus ja luonne

Kääpiöpinseri on eloisa, valpas, temperamenttinen ja itsevarma, ei arka, hermostunut, flegmaattinen tai aggressiivinen. Se on perinteisesti seurakoira, mutta aktiivisena koirana siitä saa helposti myös monipuolisen harrastuskoiran, vilkkaus ei kuitenkaan tee siitä kaikkein helpointa koulutettavaa. Pienestä koostaan huolimatta kääpiöpinseri ei ole mikään sylikoira, vaan on mieluumminkin aktiivinen ja reipas lähes väsymätön aktiivisen ihmisen toimelias seuralainen. Kääpiöpinseri ei myöskään kaihda isojakaan koiria kavereinaan, kunhan se saa pienestä pitäen tavata myös kookkaampia lajitovereitaan.

Kääpiöpinserillä löytyy myös luonnetta puolustaa itseään, isäntäänsä ja reviiriään ja tarkkaavaisuutensa puolesta se sopii "vahtikoiraksikin". Kääpiöpinseri on pienennös (25-30cm) pinseristä ilman kääpiömäistä olemusta. Kääpiöpinseri on rakenteeltaan elegantti ja neliömäinen. Pitkänomaisessa voimakkaassa päässä on suhteellisen korkealle kiinnittyneet joko luonnonpystyt tai lupat korvat. Niskakyhmy ja niskakaari ovat selvät, kaula jalo ja riittävän pitkä, eturinta on hyvin kehittynyt, rintakehä kohtuullisen leveä, poikkileikkaukseltaan soikea ja oikein kaartuneena kyynärpäihin ulottuva. Selkä on lyhyt, kevyesti laskeutuva, säkäosa voimakas, lanne lyhyt ja lantio kevyesti pyöristyvä. Syvä rintakehä ja lyhyt lanne antavat vaikutelman tiiviistä koirasta. Kääpiöpinseri on ravaaja ja sen liikkeet ovat tasapainoiset, varmat, voimakkaat ja vapaat hyvällä askelpituudella.

Terveys

Kääpiöpinseri on edelleen keskimääräistä terveempi ja pitkäikäinen rotu. Vuodesta 1990 lähtien on tutkittu silmiä ja tehty polvitarkastuksia. Silmien osalta on löydetty joitakin perinnöllisiksi todettuja sairauksia (mm. kaihia) ja polvitarkastuksissa on ilmennyt joillakin yksilöillä patellaluksaatiota (polvilumpion sijoiltaanmenoa). Kääpiöpinsereissä on todettu jonkin verran myös epilepsiaa.

Kääpiöpinserit ovat mukana Helsingin Yliopiston koirien geenitutkimuksessa jota vetää professori Hannes Lohi. Lisätietoja: www.koirangeenit.fi


Teksti: Satu Tupeli-Kokkonen / Suomen Kääpiöpinserit ry

 

 

ROTUMÄÄRITELMÄ

KÄYTTÖTARKOITUS: Koti- ja seurakoira.

LYHYT HISTORIAOSUUS: Kääpiöpinsereitä oli runsaasti jo vuosisadan vaihteessa; vuoden 1925 rotukirjassa on jopa 1300 rekisteröintiä. Useista värimuunnoksista jalostettiin koira, joka oli pinserin tavoin väriltään musta vaaleammin värimerkein tai yksivärinen punaisesta ruskehtavaan.

YLEISVAIKUTELMA: Kääpiöpinseri on pinserin pienoiskuva ilman kääpiömäisiä piirteitä. Sen tyylikäs, neliömäinen rakenne on lyhyen ja sileän karvapeitteen ansiosta hyvin nähtävissä.

TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA: Rungon pituuden ja korkeuden suhteen tulee antaa rakenteesta mahdollisimman neliömäinen vaikutelma. Pään koko pituus (kirsun kärjestä niskakyhmyyn) on puolet selän pituudesta (säästä hännäntyveen).

KÄYTTÄYTYMINEN JA LUONNE: Eloisuus, temperamentikkuus, itsevarmuus ja luonteen tasaisuus tekevät kääpiöpinseristä miellyttävän koti- ja seurakoiran.

PÄÄ

Kallo-osa: Voimakas ja pitkä; niskakyhmy ei ole korostunut. Kallo on tasainen, poimuton ja yhdensuuntainen kuonon ylälinjan kanssa.

Otsapenger: Loiva, mutta kuitenkin selvästi erottuva.

Kirsu: Täyteläinen ja musta.

Kuono-osa: Tylppäkärkisen kiilan muotoinen; kuononselkä on suora.

Huulet: Mustat, tiiviit ja kiinteästi leukojen myötäiset. Suupielet ovat tiiviit.

Leuat / Hampaat / Purenta: Ylä- ja alaleuka ovat vahvat. Täydellinen, voimakkaasti kehittynyt ja tiiviisti sulkeutuva leikkaava purenta (hammaskaavion mukaisesti 42 hammasta); hampaat ovat puhtaanvalkoiset. Poskilihakset ovat voimakkaat, mutta poskipäät eivät saa olla liian kehittyneet.

Silmät: Tummat ja soikeat. Silmäluomet ovat tiiviit ja mustapigmenttiset.

Korvat: Pystyt tai taittokorvat, ylös kiinnittyneet, V:n muotoiset; korvan sisäreuna on poskenmyötäinen. Korvat ovat taittuneet eteenpäin ohimonmyötäisesti ja yhdensuuntaisesti, taitekohta ei ole kallolinjaa korkeammalla.

KAULA: Jalosti kaareutuva, ei liian lyhyt. Sulavasti säkään liittyvä ja kuiva, ei leuanaluspusseja eikä löysää kaulanahkaa. Nahka on tiivis ja poimuton.

RUNKO

Ylälinja: Säästä lähtien loivasti taaksepäin laskeva.

Säkä: Ylälinjan korkein kohta.

Selkä: Vahva, lyhyt ja tiivis.

Lanne: Vahva. Etäisyys viimeisestä kylkiluusta lantioon on lyhyt, minkä ansiosta koira vaikuttaa tiiviiltä.

Lantio: Hieman pyöristynyt ja liittyy sulavasti hännän kiinnityskohtaan.

Rintakehä: Kohtalaisen leveä ja poikkileikkaukseltaan soikea, kyynärpäihin ulottuva. Eturinta on hyvin kehittynyt ja rintalastan kärjen ansiosta selvästi erottuva.

Alalinja ja vatsa: Vatsaviiva ei ole liioitellun ylösvetäytynyt, vaan muodostaa rintakehän alaosasta lähtien kauniisti kaartuvan linjan.

HÄNTÄ: Luonnollinen: tavoite sapeli- tai sirppihäntä (lisäys FCI 18.04.2007)

RAAJAT

ETURAAJAT

Yleisvaikutelma: Eturaajat ovat edestä katsottuna vahvat ja suorat, eivät liian lähellä toisiaan. Sivusta katsottuna kyynärvarsi on suora.

Lavat: Tiiviisti rintakehän myötäiset, lihaksikkaat ja okahaarakkeiden yläpuolelle ulottuvat. Mahdollisimman viistot, hyvin kulmautuneet ja taakse sijoittuneet, kulmaus vaakatasoon nähden on noin 50°.

Olkavarret: Tiiviisti rungonmyötäiset, vahvat ja lihaksikkaat; lavan ja olkavarren välinen kulmaus on noin 95 - 105°.

Kyynärpäät: Tiiviisti rungon myötäiset, eivät sisään- eivätkä ulospäin kääntyneet.

Kyynärvarret: Vahvat ja lihaksikkaat, edestä ja sivulta katsottuna täysin suorat.

Ranteet: Vahvat ja vakaat.

Välikämmenet: Vahvat ja joustavat, edestä katsottuna pystysuorat, sivulta katsottuna hieman viistot.

Käpälät: Lyhyet ja pyöreät. Varpaat ovat tiiviisti yhdessä ja kaareutuneet (ns. kissankäpälät); päkiät ovat kestävät, kynnet lyhyet, mustat ja vahvat.

TAKARAAJAT

Yleisvaikutelma: Takaraajat ovat sivulta katsottuna asennoltaan maatapeittävät ja rungon takana, takaa katsottuna yhdensuuntaiset, eivät liian lähellä toisiaan.

Reidet: Kohtuullisen pitkät, leveät ja voimakaslihaksiset.

Polvet: Eivät sisään- eivätkä ulospäin kääntyneet.

Sääret: Pitkät, vahvat ja jänteikkäät, liittyvät vahvoihin kintereisiin.

Kintereet: Hyvin kulmautuneet, vahvat ja kiinteät, eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset.

Välijalat: Pystysuorat.

Käpälät: Hieman etukäpäliä pitemmät. Varpaat ovat tiiviisti yhdessä ja kaareutuneet, kynnet lyhyet ja mustat.

LIIKKEET: Kääpiöpinseri on ravaaja. Selkä pysyy liikkeessä kiinteänä ja suhteellisen vakaana. Liikkeet ovat tasapainoiset, varmat, voimakkaat ja vapaat; hyvä askelpituus. Raville on tyypillistä maatavoittava, sulava ja sujuva liike, jossa on vahva takaraajojen työntö ja vapaa etuaskel.

NAHKA: Kauttaaltaan tiivis.

KARVAPEITE

Karva: Lyhyttä ja tiheää, sileää ja pinnanmyötäistä, kiiltävää, ilman karvattomia kohtia.

Väri: Yksivärinen: saksanhirvenpunainen; punaruskeasta tummaan punaruskeaan.

Musta ruskein merkein: pikimusta punaisin tai ruskein värimerkein. Ihanteelliset merkit ovat mahdollisimman tummat, syvät ja selvärajaiset. Värimerkit sijaitsevat silmien yläpuolella, kurkun alapuolella, välikämmenissä, käpälissä, takaraajojen sisäsivuilla ja peräpeilissä. Eturinnassa on kaksi symmetristä ja toisistaan selvästi erillään olevaa kolmiota.

KOKO JA PAINO

Säkäkorkeus: Urokset ja nartut 25 - 30 cm.

Paino: Urokset ja nartut 4 - 6 kg.

VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen.

Raskas tai kevyt rakenne, matala- tai korkearaajaisuus; raskas tai pyöreä kallo; otsarypyt; lyhyt, suippo tai kapea kuono; tasapurenta; vaaleat, liian pienet tai liian suuret silmät; alas kiinnittyneet tai erittäin pitkät, asennoltaan epäsymmetriset korvat; löysä kaulanahka; liian pitkä, pehmeä tai köyry selkä; takakorkeus; luisu lantio; pitkät käpälät; peitsaaminen; korkeat liikkeet; ohut karvapeite; sekakarvan (päistärkarvan) esiintyminen, selkäjuova, tumma mantteli ja haalistunut tai vaalentunut karvapeite; säkäkorkeuden ylitys tai alitus 1 cm:n asti.

VAKAVAT VIRHEET: Puutteellinen sukupuolileima (esim. urosmainen narttu); ilmava yleisvaikutelma; omenanmuotoinen pää; erisuuntaiset pään linjat; ulkokierteiset kyynärpäät; asennoltaan rungon alla olevat, niukasti kulmautuneet tai länkisääriset takaraajat; sisäänpäin kiertyneet kintereet; yli 1 cm:n ja alle 2 cm:n poikkeamat annetusta säkäkorkeudesta.

HYLKÄÄVÄT VIRHEET: Kaikenlaiset epämuodostumat; puutteellinen rotutyyppi; purentavirheet kuten ala-, ylä- ja ristipurenta; karkeat virheet yksittäisissä kohdissa, kuten rakennevirheet, karva- ja värivirheet; yli 2 cm:n poikkeamat annetusta säkäkorkeudesta; arkuus, aggressiivisuus, vihaisuus, liika epäluuloisuus tai hermostuneisuus.

HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.